Antifouling-raaka-aineet voidaan luokitella mittojen, kuten käyttöalueiden, materiaalin ominaisuuksien ja toimintamekanismien perusteella. Luokittelumenetelmät vaihtelevat tietyn kontekstin mukaan; seuraavat ovat yleiset luokitusmenetelmät:
Luokittelu materiaalin ominaisuuksien mukaan
Tämä on perustavanlaatuisin luokitusmenetelmä, joka kattaa laajat raaka-aineluokat kaikissa antifouling-sovelluksissa:
Orgaaniset materiaalit
Näitä ovat kloorattu kumi, epoksihartsit, akryylihartsit, silikonit, fluoripolymeerit, hartsi ja parafiinivaha. Ne toimivat kalvon muodostavina ydinsideaineina antifouling-pinnoitteissa. Erityisesti tietyt orgaaniset materiaalit, joilla on pieni pintaenergia, voivat saavuttaa kiinnittymisenestovaikutuksia suoraan niiden luontaisten ominaisuuksien kautta.
Epäorgaaniset materiaalit
Kupari- ja sinkki-pohjaiset metalliyhdisteet-, kuten kuparioksidi, kuparitiosyanaatti, sinkkioksidi ja kuparisulfaatti- edustavat näitä aineita, ovat yleisimmin käytettyjä biosidejä perinteisissä kiinnittymisenestojärjestelmissä. Tähän luokkaan kuuluvat myös lisätäyteaineet, kuten talkki ja titaanidioksidi.
Komposiittimateriaalit
Nanomateriaaleista-muokatut aineet, fluori-silikonikomposiittihartsit ja biomimeettiset mikro-nanokomposiittijärjestelmät luovat nämä materiaalit, jotka parantavat kiinnittymisenestokykyä monikomponenttien synergiaetujen ansiosta ja edustavat ympäristöystävällisen-antifouling-tekniikan pääsuuntaa.
